Pato - Miljoonasade

Joskus illoin kun taivas tummuu täällä

Eksyvät padon luo he kaksistaan

Maasturillaan

Takapenkillä koiranpeiton päällä

Syleillen, suudellen

Epätoivoissaan he etsivät taas rakkauttaan

Pato harmaa, se seisoo paikoillaan

Vesi virran ei pysty liikkumaan

Padon kylkeen se painaa harteillaan

Pyörteitä vaan, pyörteitä vaan

Kauan sitten kun virta vielä liikkui

Vannoivat toisilleen he rakkauttaan

Nuoruudessaan

Keinu kohtalon väärään suuntaan kiikkui

Radallaan, milloinkaan

Eivät saaneetkaan he toisiansa omistaa

Vastarannalta heitä usein salaa

Katselen, miettien, tään kaupungin

Jättää pian saan

Täältä lähden ja milloinkaan en palaa

Vannon sen, palaa en

Ennen kuin tuo muuri kosken yltä kaadetaan

Pyörteitä vaan, pyörteitä vaan

A veces en las tardes cuando el cielo se oscurece aquí

Los dos se pierden en la presa.

en su camioneta

En el asiento trasero encima de la manta para perros.

abrazando, besando

Desesperados, buscan de nuevo a su amor

La presa es gris, está parada

La corriente de agua no puede moverse.

A un lado de la presa le pesa sobre los hombros

Torbellinos, torbellinos

Hace mucho tiempo cuando la corriente aún se movía

Se juraron amor el uno al otro

En su juventud

El giro en la dirección equivocada del destino se balanceó

En camino, nunca

Ni siquiera se les permitía ser dueños el uno del otro

Desde la orilla opuesta suelen arrojar a escondidas

Miro, pensando, a esta ciudad

Me iré pronto

Aquí es donde me voy y nunca volveré

te juro que no volveré

Antes de que ese muro sobre los rápidos sea derribado

Torbellinos, torbellinos