Jäljet - Marja Mattlar, Anssi Nykänen, Pekka Pohjola

Nämä jäljet ovat tulleet tänään

niitä voi lukea kuin rakkausrunoa.

Tuore lumi ei salaile mitään

ei sinun muuta tarvitse kertoa.

Sinä seisoit juuri tässä

ja häntä suutelit.

Kauan sylisi lämpimässä

tuota naista keinutit.

Minä tiedän miltä se tuntuu,

hän on kaunis ja mielenkiintoinen

ja kun arki mielestä haihtuu,

tulee hetkestä ikuinen.

Sinä tartuit kiinni tuuleen,

sitä koetit pysäyttä.

Tahdoit painaa jäljen veteen

ja sen siinä säilyttää.

Tätä jatkunut on ehkä pitkään,

hän on jättänyt sinuun jälkiä.

Niistä tiesin, vaikken tiennytkään,

enhän tahtonut turhaan epäillä.

Ja nyt pyydän ainoastaan,

että pysähdyt miettimään.

Tämä tulee aina vastaan,

jos jäljet vain peitetään.

Ja muista mistään et voi löytää

parempaa minua,

etkä herkuilla katettua pöytää

jokaisella aterialla.

Estos rastros han llegado hoy.

se pueden leer como un poema de amor.

La nieve fresca no oculta nada

no tienes que decirme nada más.

Estabas parado aquí

y lo besaste.

Vuelta larga en el calor

esa mujer se balancea.

Sé como se siente,

ella es hermosa e interesante

y cuando los pensamientos cotidianos se evaporan,

se vuelve momentáneo eterno.

Atrapaste el viento,

trataste de detenerlo.

Querías presionar la marca en el agua.

y mantenlo allí.

Esto puede haber estado sucediendo durante mucho tiempo,

ha dejado huellas en ti.

Sabía de ellos, aunque no sabía

No quería dudar en vano.

y ahora solo pregunto

que te detengas a pensar.

Esto siempre viene bien,

si las huellas están apenas cubiertas.

Y recuerda, no puedes encontrar nada.

mejor yo

y no una mesa cubierta de manjares

con cada comida.