Virheetön - Katri Ylander

Savuiseen nurkkaan, sen viimeiseen pöytään

jäät suru kasvoillasi

mua tervehdit hiljaa ja käännät pois pään

et päästä sun maailmaasi

onko se liikaa, kun mä tiedän

sä oot särkyvää

tuoko se liikaa häpeää?

Sä et oo ihmeellinen

sä oot vain pelkkä ihminen

kukapa meistä oisi, kukapa oisi

aina virheetön?

Mä muistan sen yön, kun rapussa kaikui

te huusitte ja niin lähti hän

yhdessä yössä sä toiseksi muutuit

hiljaisuuteen kätket nyt ikävän

onko se liikaa, kun mä tiedän

sun salaisuuden

onko se liikaa yksinäinen?

Sä et oo ihmeellinen

sä oot vain pelkkä ihminen

kukapa meistä oisi, kukapa oisi

aina virheetön?

Kukapa meistä oisi aina virheetön.

Sä et oo ihmeellinen

sä oot vain pelkkä ihminen

kukapa meistä oisi, kukapa oisi

aina virheetön?

Sä et oo ihmeellinen

sä oot vain pelkkä ihminen

kukapa meistä oisi, kukapa oisi

aina virheetön?

A un rincón humeante, a su última mesa

estarás deprimido en tu cara

mua saludarte en voz baja y apartar la cabeza

no entraras el sol en tu mundo

¿Es demasiado cuando lo sé?

estas destrozado

¿trae demasiada vergüenza?

no eres maravilloso

eres solo un ser humano

quién de nosotros lo haría, quién lo haría

siempre impecable?

Recuerdo aquella noche en que la escalera resonó

gritaste y asi se fue

de la noche a la mañana cambiaste

para callarte ahora te escondes triste

¿Es demasiado cuando lo sé?

el secreto del sol

¿Es demasiado solitario?

no eres maravilloso

eres solo un ser humano

quién de nosotros lo haría, quién lo haría

siempre impecable?

Cuál de nosotros sería siempre impecable.

no eres maravilloso

eres solo un ser humano

quién de nosotros lo haría, quién lo haría

siempre impecable?

no eres maravilloso

eres solo un ser humano

quién de nosotros lo haría, quién lo haría

siempre impecable?