Omenapuu - Kasmir

Se tuntui ikuisuudelt, mut se oli vaan kuus vuotta Kalliossa

Siel kuoli jotain vanhaa ja syntyi jotain uutta

Korttelin päässä paahti multa

On erottu ja rakastuttu, riidelty ja naurettu

Mä luulin et mun koti vois olla täällä

Ja sitä kai se olikin mut seinät loppuun kulutin

Aika laittaa avaimet eteenpäin, joku muu saa näistä neliöistä tehdä

omannäkösensä

Lapsuuden hoodit missä kerran kuljin

Ne kutsuu mua uudestaan, ja täs on jotain suurempaa

Muuta mä oon luullu, mut tänne mä kuulun

Niin kun kaikist ennen mua, joku päivä mustakin jäljel on vaan omenapuu

Mä nään kuinka sä kasvat täällä

Samaa reittii pyörällä, puisto täynnä frendejä

Sul on samat koulut käytävänä

Opet kysyy kauhul, ethän sä oo isääs tullu

Oot sä klovnina hyppytunnilla, tanssitaaks diskossa hitaita

Onks kanafileetkin ruokalistalla

Heitäks sä kiviä lahdenrannassa, ruusumarjoja taskussa

Kestäks iltapäivät tääl vielä ikuisesti

Lapsuuden hoodit missä kerran kuljin

Ne kutsuu mua uudestaan, ja täs on jotain suurempaa

Muuta mä oon luullu, mut tänne mä kuulun

Niin kun kaikist ennen sua, joku päivä sustakin jäljel on vaan omenapuu

Se sintió como una eternidad, pero solo fueron seis años en Rock

Algo viejo murió y algo nuevo nació

Un bloque del molde tostado

Ha sido separado y enamorado, peleó y se rió de

Pensé que tu casa no podía estar aquí

Y supongo que fue el final de las paredes

Es hora de adelantar las llaves, alguien más puede hacer estos cuadrados

su propia naturaleza

Barrios de la infancia donde una vez caminé

Me llaman de nuevo, y aquí hay algo más grande

He pensado lo contrario, pero aquí pertenezco

Entonces, después de todo, ante mí, un día todavía habrá un manzano.

Veo como creces aquí

La misma ruta en bicicleta, un parque lleno de amigos

Tienes las mismas escuelas en el pasillo.

Enseñas con horror, no vengas a tu padre

Eres un payaso en una lección de salto, bailando lentamente en la discoteca.

Filetes de pollo Onks en el menú

Para tirar piedras a la bahía, rosa mosqueta en el bolsillo

Las tardes durarán aquí para siempre

Barrios de la infancia donde una vez caminé

Me llaman de nuevo, y aquí hay algo más grande

He pensado lo contrario, pero aquí pertenezco

Entonces, después de todo antes de sua, un día solo habrá un manzano.