Suurenmoinen elämä - Juha Tapio

Talo joen rannalla, ja poika hiljainen

Nousee ikkunalta kuuhun siivillään

Isä lähtee äidin luota hiljaa hiipuen

Ne kai siedä oikein ei enää itseään

Joen varren katoksesta pyörä nostettiin

«Kato äiti ilman käsiä»

Isosisko kakskyt vee meni eilen naimisiin

Se sanoi «onni tää ei koskaan häviä»

Valo kulkee veden selkää pitkin aamuisin

Kuiskaa sadoin uuden alun lupauksin

Kyyneleinä, helminä

Virta tuima, viettävä

Ikkuna on auki, kevään tulla, kuolla pois

Surun kestäväksi kasvoin, onnen en

Polun varteen aurinko teki pesän latvoihin

Jonkun pihalla on juhlat, kuulen sen

Vanhapoika naapurin käy tietä mietteissään

Se tuntee peukaloissaan huomispäivän sään

Kyyneleinä, helminä

Virta tuima, viettävä

Casa junto al río, y chico tranquilo.

Se eleva desde la ventana a la luna con sus alas

El padre deja a la madre en silencio, desvaneciéndose

Supongo que ya no se soportan más

La bicicleta fue levantada del dosel a lo largo de la orilla del río.

«Madre perdida sin manos»

mi hermana mayor se caso ayer

Decía «la felicidad nunca se perderá»

La luz viaja por el fondo del agua por las mañanas

Susurro con cientos de promesas de un nuevo comienzo

En lágrimas, perlas

Actual aburrido, prescindible

La ventana está abierta, la primavera está por venir, muere

Crecí con pena, sin suerte

A lo largo del camino, el sol hizo un nido en las copas

Hay una fiesta en el patio de alguien, lo escucho

El viejo de al lado sigue su camino en sus pensamientos.

Siente el clima de mañana en sus pulgares

En lágrimas, perlas

Actual aburrido, prescindible