Saippuakuplat - Juha Tapio

Varoen niin ulko-oven hän sulkee,

on aamu ja uninen maa

Pelkoa yön pakoon hiekalle kulkee,

muut jääneet on nukkumaan

Poikanen vaan ajaa perhosta takaa

ja aurinko käy olallaan

Peloissaan yöt peiton alla hän makaa,

kuuntelee ja odottaa

Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen

huikaisevaan siniseen korkeuteen

Silmänsä sulkien toivoo ja luulee

nousta ne voi taivaaseen

Selvästi sen viime yönä hän kuuli,

toinen on lähdössä pois

Hän kiros sen kaiken minkä onneksi luuli,

miten lapsonen ymmärtää vois

Aurinkoon päin kulkee varjona taakka

hennoilla hartioillaan

Urhea mies kovin pienestä saakka

olla saa poikanen vaan

Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen

huikaisevaan siniseen korkeuteen

Silmänsä sulkien toivoo ja luulee

nousta ne voi taivaaseen

Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen

huikaisevaan siniseen korkeuteen

Silmänsä sulkien toivoo ja luulee

nousta ne voi taivaaseen

Con tanto cuidado cierra la puerta principal,

es mañana y tierra de sueño

El miedo de escapar de la noche en la arena pasa,

la otra izquierda es para dormir

El pollito solo persigue a la mariposa.

y el sol se pone sobre sus hombros

Asustado de las noches a cubierto, se acuesta,

escucha y espera

sopla sus pompas de jabón en el viento

a una asombrosa altura azul

Cerrando los ojos, espera y piensa

ascender pueden al cielo

Claramente lo escuchó anoche,

el otro se va

Maldijo todo lo que por suerte pensó,

cómo un niño entiende podría

La carga hacia el sol corre como una sombra

sobre sus hombros

Un hombre valiente desde muy joven.

se le permite pollito pero

sopla sus pompas de jabón en el viento

a una asombrosa altura azul

Cerrando los ojos, espera y piensa

ascender pueden al cielo

sopla sus pompas de jabón en el viento

a una asombrosa altura azul

Cerrando los ojos, espera y piensa

ascender pueden al cielo