Meidän talomme - Juha Tapio

Kuva meistä kauan sitten toukokuussa

Sun hymys valaisee koko toriaukean

On kirkas aamu

Mul on kirppikseltä takki

Lokkivanhus, katse ohikulkijan

Muisto uhkarohkeudesta

Hyväuskoisten ja nuorten sydänten

Jotka kevyesti kerran

Toisilleen lupasivat sen

Meidän talomme ei kaadu eikä horju

Vaikka tulva nousee viima lyö

Se saa vasten pakkasöitä meitä puolustaa

Se ei kaadu eikä horju

Vaikka aika värit syö ja himmentää

Paikoilleen se jää

Niin me rakkautta teimme

Tai se teki meitä, kuinka vaan

Lautaset lensi, ihon lämpö

Kun kuura marraskuuta piirsi ikkunaan

Niin me rakensimme talon

Joka kestäis vaikka sortuis talot muut

Me vannoimme se tietämättä kuinka

Voivat haurastua luut

Meidän talomme ei kaadu eikä horju

Vaikka tulva nousee viima lyö

Se saa vasten pakkasöitä meitä puolustaa

Se ei kaadu eikä horju

Vaikka aika värit syö ja himmentää

Paikoilleen se jää

Se ei kaadu eikä horju

Vaikka tulva nousee viima lyö

Se saa vasten pakkasöitä meitä puolustaa

Se ei kaadu eikä horju

Vaikka aika värit syö ja himmentää

Se ei kaadu eikä horju

Vaikka tulva nousee viima lyö

Se saa vasten pakkasöitä meitä puolustaa

Se ei kaadu eikä horju

Vaikka aika värit syö ja himmentää

Paikoilleen se jää

Una foto nuestra hace mucho tiempo en mayo

La sonrisa del sol ilumina toda la apertura del mercado

es una mañana brillante

tengo una chaqueta antipulgas

Viejo rizado, la mirada de un transeúnte

Un recuerdo de coraje

Creyentes y corazones jóvenes

que a la ligera una vez

se prometieron el uno al otro

Nuestra casa no se caerá ni flaqueará

Mientras la inundación sube, la línea golpea

Nos pone a defendernos de las heladas

No se caerá ni flaqueará

Aunque el tiempo los colores se comen y se apagan

se queda en su lugar

Eso es lo que hicimos con amor

O nos hizo de todos modos

Los platos volaron, el calor de la piel

Cuando la escarcha de noviembre se dibujó en la ventana

Así que construimos una casa

Que duraría aunque las casas se derrumbaran

Lo juramos sin saber cómo

Los huesos pueden volverse quebradizos

Nuestra casa no se caerá ni flaqueará

Mientras la inundación sube, la línea golpea

Nos pone a defendernos de las heladas

No se caerá ni flaqueará

Aunque el tiempo los colores se comen y se apagan

se queda en su lugar

No se caerá ni flaqueará

Mientras la inundación sube, la línea golpea

Nos pone a defendernos de las heladas

No se caerá ni flaqueará

Aunque el tiempo los colores se comen y se apagan

No se caerá ni flaqueará

Mientras la inundación sube, la línea golpea

Nos pone a defendernos de las heladas

No se caerá ni flaqueará

Aunque el tiempo los colores se comen y se apagan

se queda en su lugar