Leppäyön Löyly - Jonne

Synnyin suurelle kivelle

Pimeän yön yltä vieden

Kaiken kaadoin yön edestä

Olen sen yön nuori polku

Eivät kuule kuulevaiset

Näkeväiset ei nähdä saata

Eivät tiedä tietäväiset

Suosta Surman suututtaman

Minä nousen yksin yössä

Pimeän polun alalla

Tumma taivas helmanani

Olen tähtivyön säteitä

Minusta elää pimeys

Jonka polku poikki kuihtui

Tieni päättyy jalkain alla

Paikalle lepäävän mullan

Vaan yksi on kirkas täällä

Valo kuolleen vaikenevan

Sitä katsot surmasilmin

Surua elämän itkun

Minä synnyin koivun alle

Isäin illan iltamalle

Vaan ei ollutkaan eloni

Nurmen nuorta nousemista

Minä vaivuin metsän alle

Kaarnan kartanon perälle

Lepäsin sammaleen sylissä

Haudan haaska herteillani

Syttyy löylyni lumessa

Loistaa hanki haapain alla

Minä en elämää tahdo

En nousta, en päivää nähdä

Minä yöstä kaipuun nostan

En eloa päivän päältä

Kuolemani kuulle annan

Liekin yöstä yksinäisen

Olen itse vainon lapsi

Kuolleenvuode kehtonani

Näkyvät minusta illat

Ei sammuta sade minua

Minä synnyin nurmen päälle

Nyt on nuori alla aamun

Sen kevään minusta saivat

Leppälehdosta vereni

Synnyin suurelle kivelle

Pimeän yön yltä vieden

Kaiken kaadoin yön edestä

Olen sen yön nuori polku

Eivät kuule kuulevaiset

Näkeväiset ei nähdä saata

Eivät tiedä tietäväiset

Suosta Surman suututtaman

Synnyin suurelle kivelle

Pimeän yön yltä vieden

Kaiken kaadoin yön edestä

Olen sen yön nuori polku

Eivät kuule kuulevaiset

Näkeväiset ei nähdä saata

Eivät tiedä tietäväiset

Suosta Surman suututtaman

Minä kerran tulta kannoin

Yhden vein veden edestä

Sillä kertaa vannoin ilman

Mullan ja tulen palavan

Silloin kasvoin liekikseni

Alle maan ja päivän mullan

Olen löyly leppäyössä

Vyössä verta veljestäni

Olen ikuinen yö pimeä

Puiden varjo kastemaassa

Sammaleinen suo sumussa

Ilta ilman päättymistä

nací en una gran roca

Sacando la noche oscura

Vertí todo frente a la noche

Soy el camino joven esa noche

No escuches a los obedientes

El vidente no puede ser visto

No conoce a los entendidos

Inundar la ira de la muerte

me levanto solo por la noche

En el campo del camino oscuro

Cielo oscuro a mi alcance

Estoy en los rayos del cinturón de estrellas.

Creo que la oscuridad vive

El camino del cual se marchitó

El camino termina bajo los pies

Suelo descansando en el lugar

Pero uno es brillante aquí

La luz de los muertos calla

Lo miras con ojos asesinos

La tristeza de la vida es llorar

Nací bajo un abedul

noche de la tarde del padre

Pero no era mi vida

El joven ascenso de la hierba

Cavé bajo el bosque

En la parte trasera de Kaarna Manor

Descansé en el regazo del musgo

Desperdicio mi tumba en mis corazones

Mi vapor se enciende en la nieve

Shine, obtén las tomas a continuación

no quiero vida

No me levantaré, no veré el día.

anhelo la noche

no vivo al dia

oiré de mi muerte

La llama de la noche solitaria

Yo mismo soy un hijo de la persecución.

lecho muerto en mi cuna

veo tardes

No me apagues la lluvia

nací en la hierba

Ahora es joven bajo la mañana

tengo esa primavera

Mi sangre del bosque de alisos

nací en una gran roca

Sacando la noche oscura

Vertí todo frente a la noche

Soy el camino joven esa noche

No escuches a los obedientes

El vidente no puede ser visto

No conoce a los entendidos

Inundar la ira de la muerte

nací en una gran roca

Sacando la noche oscura

Vertí todo frente a la noche

Soy el camino joven esa noche

No escuches a los obedientes

El vidente no puede ser visto

No conoce a los entendidos

Inundar la ira de la muerte

Una vez llevé fuego

Tomé uno frente al agua.

Esa vez juré sin

El suelo y el fuego están ardiendo.

Fue entonces cuando me convertí en una llama

Bajo la tierra y el suelo del día

Soy un vapor en la noche

Sangre en mi cinturón de mi hermano

Soy eterna noche oscura

La sombra de los árboles en la tierra cubierta de rocío

Pantano cubierto de musgo en la niebla

Una tarde sin final