Piste - Ismo Alanko

Kerran Helsingissä yksin kuljin aamuyöllä pitkin katuja ja mietin eloani

Mietin miksi mieli kaataa aina likasangon niskaansa ja nautiskelee kylvystänsä

Pääpostin luona kuulen tutun äänen mutten näe ketään muuta kuin sen ratsastajan

Astun lähemmäksi, kuuntelen, hevonen on lämmin kivi hengittää

Silloin kun kuu on stadionin tornin kohdalla, Marskilta pääsee karmea kirous

Jo koittaa hulluus, mietin lähdenkö kotiin kun kivinen marsalkka huutaa ääni

väristen

Teen tämän nyt selväksi, rakastan teitä kaikkia, piste

Ratsastamme halki Töölön, kohti meren rantaa puistoon, jossa tutut metalliset

kasvot

Saavat punertavan värin, Sibbe nostaa taskumatin huulilleen ja hymyilee kuin

lapsi

Loistaa täysikuu, me kolme kaverusta viritämme laulun elämälle kiitos

Urkupillit kaadetaan, kiviruumiit maahan kaivetaan

Silloin kun kuu, on piilossa pilven takana me lennämme hilpeinä Havis Amandan

luo

Joka taipuu lauluun, hylkeet sylkevät kuohuviiniä, väristen laulamme Valse

Tristen

Teen tämän nyt selväksi, rakastan teitä kaikkia, piste

Silloin kun kuu, on täytenä kolmen sepän päällä, orgiat jyskää siellä ja täällä

Haihtuu kaipuu, seppä vainaalta vasaran lainaan, taomme rytmiä luut kalisten

Teen tämän nyt selväksi, rakastan teitä kaikkia, piste

Piste

Piste

Una vez solo en Helsinki, caminé por las calles por la mañana y pensé en mi vida.

Me pregunto por qué la mente siempre echa un balde de tierra alrededor de su cuello y disfruta bañándose.

En el puesto principal, escucho una voz familiar, pero no veo a nadie más que a su jinete.

Me acerco, escucho, el caballo es una piedra caliente para respirar

Cuando la luna está en la torre del estadio, una terrible maldición escapa de Marski

Ya viene la locura, me pregunto si me iré a casa cuando grite el mariscal rocoso

vibrante

Permítanme aclarar esto ahora, los amo a todos, punto

Atravesamos Töölö, hacia el paseo marítimo a un parque con tonos metálicos familiares.

rostro

Tomando un color rojizo, Sibbe se lleva la alfombrilla de bolsillo a los labios y sonríe como si

niño

Brilla luna llena, nosotros tres amigos sintonizamos la canción a la vida gracias

Los tubos del órgano se vierten, los cuerpos de piedra se excavan en el suelo

Cuando la luna se esconde detrás de la nube volamos en hilaridad en Havis Amanda

redondo

Quien se inclina al canto, las focas escupen el vino espumoso, los coloreados cantamos Valse

triste

Permítanme aclarar esto ahora, los amo a todos, punto

Cuando la luna está llena de tres herreros, orgías golpeando aquí y allá

El anhelo que se evapora, el herrero de la muerte al martillo, forjamos el ritmo de los huesos del herrero

Permítanme aclarar esto ahora, los amo a todos, punto

Punto

Punto