Hetki Hautausmaalla - Ismo Alanko

Mä tuijotan kiveä jossa seisoo

Kuolleen toverini nimi

Tänne mä päädyn itsekin

Vaikka kuinka riuhtoisin

Hänen nauravat kasvonsa mätänevät

Kouransa maatuvat

Ja vaikka se kalvoi se tuhannen markkaa

Niin enää ei tunnu missään

Tuijotan kiveä jossa seisoo

Kuolleen toverini nimi

Hänen vaalea tukkansa kasvaa vaan

Vaikka lumi jo peittää maan

Hän nukkuu vastoin tahtoaan

Matoja poskillaan

Siihen mä päädyn itsekin

Vaikka kuinka riuhtoisin

Siis ota mua kädestä, mennään pois

Halataan vielä kun ehditään

Hetkellinen onnen tunnen kesken kaiken

Kesken koko olemisen, turhantärkeyden

Ja kesken kaiken

Mä tuijotan kiveä jossa seisoo

Kuolleen miehen nimi

Tänne mä päädyn itsekin

Vaikka kuinka riuhtoisin

Vaikka linnoissa herrana kulkisin

Käskyjä jakaisin

Niin multaa suussa makaisin

Lopulta kuitenkin

Siis hellitä hetkeksi poikaparka

Halataan vielä kun ehditään

Hetkellinen onnen tunne kesken kaiken

Kesken koko olemisen, turhantärkeyden

Ja kesken kaiken

Ne tuhannet kauniit päivät

Kuulin katkeruuden ääntä

Mä omaa mieltäni tuijotin

Ajalle hävisin

Nyt mun kalpeat kasvoni mätänevät

Luuni maatuvat

Ja vaikka se kalvoi se tuhannen markkaa

Niin enää ei tunnu missään

Mä tuijotan kiveä jossa seisoo

Mun kuolleen ruumiini nimi

Miro la piedra donde está

El nombre de mi compañero fallecido

terminaré aquí yo mismo

No importa cuán rampante

Su cara de risa se está pudriendo

Sus garras se están cayendo a pedazos

Y aunque lo filmó por mil marcos

Ya no se siente así en ningún lado

Miro la piedra donde está

El nombre de mi compañero fallecido

Su cabello rubio crece pero

Aunque la nieve ya cubre el suelo

Duerme en contra de su voluntad

Gusanos en sus mejillas

terminaré allí yo mismo

No importa cuán rampante

Así que toma mi mano, vamos

Abracémoslo cuando tengamos tiempo.

Felicidad momentánea que siento en medio de todo

En medio de ser todo, en vano

Y en medio de todo

Miro la piedra donde está

El nombre del muerto

terminaré aquí yo mismo

No importa cuán rampante

Hasta en los castillos como un caballero

Compartí comandos

Entonces el moho en mi boca se acostó

Aunque al final

Así que mima a tu chico por un momento

Abracémoslo cuando tengamos tiempo.

Un momentáneo sentimiento de felicidad en medio de todo.

En medio de ser todo, en vano

Y en medio de todo

Esos miles de días hermosos

Escuché el sonido de la amargura

Estaba mirando mi propia mente

perdí el tiempo

Ahora mi cara pálida se está pudriendo

Mis huesos se están cayendo a pedazos

Y aunque lo filmó por mil marcos

Ya no se siente así en ningún lado

Miro la piedra donde está

El nombre de mi cadáver