Puolesta - Irina

Kaikki kertoo kuin kauniilta,

tääkaikki näyttääniiden silmissä.

Miten meil on pelkkääyhteistä,

eihän me koskaan edes riidellä.

Mätiedän mitäsätahdot ja ymmärrän sen,

joskus minäkin toivoin sitäsamaa.

En osaa näyttäämikäoikein on korvannut sen,

tai saati sitten ettäsanoisin sanallakaan.

Mikämua kaivertaa.

Helpompi nieleskelläon vertaan, kuin toisen haavaa vuodattaa.

Jos tässäjonkun täytyy kärsii, mäteen sen kylläsun puolesta.

Mäkylläkuulen mitäsisin sanoo, samaa kuin sun, sen kieli ei oo.

Milloin se muuttui, ei oo tietoo, kun sulkee korvat, ei huomaa eroo.

Ei täs oo kyse siitäet tahtoisin loukata, tai etten tahtois tuntee niinkuin

sinä.

Mun täytyy uudestaan se sama kai taas huomata, mämyönnyn kaikkeen,

enkäsano edes sanallakaan, vaikka mua kaivertaa.

Helpompi nieleskelläon vertaan, kuin toisen haavaa vuodattaa.

Jos tässäjonkun täytyy kärsii, mäteen sen kylläsun puolesta.

Ennemmin tinkii omistaan, kuin toisen toiveet kuolettaa.

Mut näin ei vaan voi koskaan olla, rehellinen itselleen.

Todo dice como hermoso,

todo se ve en sus ojos.

¿Cómo tenemos en común,

después de todo, ni siquiera nos peleamos.

Yo se lo que quieres y te entiendo

A veces esperaba lo mismo.

No puedo mostrar lo que lo ha reemplazado,

o no decir una palabra.

Que grabar.

Es más fácil tragar sangre que derramar otra herida.

Si alguien necesita sufrir aquí, lo haré.

Escucho lo que digo, lo mismo que el sol, su lenguaje no es oo.

Cuando cambiaba, no sabías que cuando cerrabas los oídos, no notabas la diferencia.

No se trata de querer ofenderte, o no querer sentirte así.

usted.

Tengo que volver a notar lo mismo, me estoy molestando con todo,

no me dejes decir una palabra, aunque la grabe.

Es más fácil tragar sangre que derramar otra herida.

Si alguien necesita sufrir aquí, lo haré.

Más bien compromiso que los propios deseos de morir.

Pero esto nunca se puede hacer, siendo honesto contigo mismo.