Vaikerrus D-Mollissa - Eppu Normaali

Oli yö syksyinen

Sinussa tyhjyys tuskallinen

Ovelles onnistuin rämpimään

Päästit luoksesi lämpimään

Hieno yö, helvetin hieno yö

Olit ollut aiemmin

Vain joku jota tapailin

En pelleillyt

Enää en kyennyt

Muuhun kuin itkemään

Ja entisen ylpeyden pois kitkemään

Autoit

Minulle rauhan laitoit

Pikkuhiljaa kuukausien

Kuluessa pois talvisten

Kertoisit, mitä löysit

Minusta silloin, tiedä en

Kuitenkin minulle annoit

Jotakin kun palaset yhteen kannoit

Tuli kevät ja tullessaan toi sen

Elämääsi, jonkun toisen

Oli teiltä pois useasti

Ohitseni katsoit kaipaavasti

Se vaikeaa, on kertoa mahdoton

Keräsin vehkeet ja kävelin pois

Ovesta ulos ja taas tyhjyyteen

Jos sielu siivet sais

Merelle kaartais

Alas taivaalta sukeltais

Läpi pinnan, alas

Alas pohjaan saakka

Synkän verhon, välissä nään

Minun ja mun elämän

Sanasi sattuvat, mieltäni raastaa

Mielessä kuvat pelkkää saastaa

Takaisin jos ottaisit

Mitään et näistä silmistä tuntisi

Mitään et löytäisi

Tämä kirje on viimeinen

Era una noche de otoño

El vacío en ti es doloroso

Me las arreglé para trepar a la puerta

me dejas calentar

Gran noche, jodidamente gran noche

habías estado antes

Solo alguien que conocí

no estaba bromeando

no pude mas

Aparte de llorar

Y el antiguo orgullo de la raíz

Tu conduciste

Tú me das paz

Poco a poco meses

Cuando en el invierno

Me dirías lo que encontraste

Creo que entonces, no sé

Sin embargo, me lo diste

Algo cuando llevaste las piezas juntas

Llegó la primavera y cuando llegó trajo

Tu vida, la de otro

Estuve lejos de ti varias veces

Miraste con anhelo más allá de mí

Es difícil, es imposible saberlo

Recogí los trucos y me alejé.

Fuera de la puerta y de vuelta al vacío

Si el alma tuviera alas

Al mar

Cueva causada por el cielo

A través de la superficie, hacia abajo

hasta el fondo

Una cortina oscura, en el medio

yo y mi vida

Tus palabras suceden, mi mente tiembla

En mente, las imágenes son solo contaminantes.

Vuelve si quieres

No sentirías ninguno de estos ojos.

no encontrarías nada

Esta carta es la última