Kukkapuro - Ellips

Kuinka paljon täytyy jaksaa ennen kuin hajoaa

Kuinka kauan uida vastarantaa vaikka vajoan

Kuinka paljon lintuja lentää

Ja kuinka moni niistä tippuu kesken matkan

Ja kuinka kauan aiot vielä hämmentää mua jatkamaan

Ei yksi kukkapuro meitä enää pelasta

Eikä aalto jätä henkiin

Sä et enää yhtä paljon mua rakasta

Et vaikka haluaisit niin

Antaa sataa

Antaa sataa

Mä heitän maljakon ja hetken päästä

On nojatuoli vedessä, mun kädet sinun nyrkeissä

Huudat rauhotu, vitun hullu

Ja mun katse on synkkä kuin yö

Miksi rakkaus ei tajua poistua

Vaikka viha näyttää sille ulko-ovea

Tanssitaan päällä ruusujen

Tunnen kuinka piikit tahtia lyö

Ei yksi kukkapuro meitä enää pelasta

Eikä aalto jätä henkiin

Sä et enää yhtä paljon mua rakasta

Et vaikka haluaisit niin

Antaa sataa

Antaa sataa

Älä huuda enempää

Pliis, älä huuda enempää

Älä huuda enempää

Pliis

Älä huuda enempää

Älä huuda enempää

Ei kai itkua luotu ole ihmistä varten

Vain siksi et se satuttaa

Kai me kumpikin päästämme niin sekaisin ollaan

Että ihan kohta hukutaan

On kaikki voimat loppu, mutta vielä hetken

Silmiin toisiamme katsotaan

Kun vika aalto nousee, tartu kerran vielä käteen

Jota tuntea en kohta enää saa

Kun vesi pois vetäytyy

Niin vihdoin me kaksi

Rauhassa hiljaa nukutaan

¿Cuánto tienes que soportar antes de que se rompa?

¿Cuánto tiempo para nadar a través de la orilla incluso si me hundo?

cuantos pájaros vuelan

¿Y cuántos de ellos se caen en medio del viaje?

Y hasta cuando me vas a seguir confundiendo para seguir

Ni una sola corriente de flores nos salvará más

Y la ola no sobrevivirá

ya no me amas tanto

Ni aunque quisieras

Deja que llueva

Deja que llueva

Voy a tirar el florero en un momento

Hay un sillón en el agua, mis manos en tus puños

Tú gritas cálmate, jodidamente loco

Y mi mirada es tan oscura como la noche

Por qué el amor no se da cuenta de irse

Aunque la ira le muestra la puerta de entrada

Bailar sobre rosas

Siento el paso de las espinas

Ni una sola corriente de flores nos salvará más

Y la ola no sobrevivirá

ya no me amas tanto

Ni aunque quisieras

Deja que llueva

Deja que llueva

no grites mas

Plomo, no grites más

no grites mas

Plomo

no grites mas

no grites mas

No creo que el llanto haya sido creado para el hombre.

Solo porque no duele

Supongo que ambos nos confundimos tanto

Eso está a punto de ahogarse

Todo ha terminado, pero por un momento.

Nos miramos a los ojos

Cuando la onda de falla suba, agarra la mano una vez más

ya no podré sentirlo

Cuando el agua retrocede

Así que finalmente los dos de nosotros

En paz duermes tranquila