Työt Ja Päivät - Cmx

Huomiseksi luvattiin myrskyä, minä valvoin koko matkan

Istuin ylhäällä ja mietin mitä siellä tekisin

Aamuseitsemän, ei minään vuonna

Ei viikonpäivänä, ei missään kuussa

Vilja mätänee pelloille kun on ajateltava tekojaan

Linnut mustina varjoina nousevat syksytaivaalle

Ja vuoteessa on ruumis, se on vielä lämmin

Mutta kuinka monta vuotta, kuinka monta kuukautta

Yöllä kuulen kellojen soivan

Tässä tyhjässä talossa

Näen unta suuresta parantajasta

Toivon sinun nukkuvan

Sinä kesytät kylpyhuoneessa neljä mustaa lintua

Ne on avuttomia, rumia, paholaisen petoja

Kaikki tämä kuolema menee tekojemme edelle

Kirjoittaa uudemman runouden, lausuu ääneti viimeiset sanat

Ja vaikka on kevät, tuuli repii silmut puista

Nauraa koivukujalla rakastetun äänellä

«olit ainoa johon luotin niin että saatoin pettyä»

Nyt pidätän tätä itkua kunnes siihen tukehdun

Ja maa on kevyt käydä, lumivalkoinen

Se prometió una tormenta mañana, monitoreé todo el viaje

Me senté arriba y me pregunté qué haría allí.

Siete de la mañana, no en ningún año

Ni en un día de la semana, ni en ningún mes

El grano se pudrirá en los campos cuando tengas que pensar en tus acciones.

Los pájaros como sombras negras se elevan hacia el cielo otoñal

Y la cama tiene cuerpo, todavía está caliente

Pero cuantos años, cuantos meses

Por la noche escucho sonar las campanas

En esta casa vacía

Sueño con un gran sanador

espero que duermas

Domas cuatro pájaros negros en el baño

Son indefensos, feos, las fieras del diablo

Toda esta muerte tiene prioridad sobre nuestras acciones.

Escribe poesía nueva, pronuncia las últimas palabras en voz alta

Y aunque es primavera, el viento arranca los capullos de los árboles

Ríete en el callejón del abedul con la voz de un ser querido.

«Tú eras el único en quien confiaba, así que podría estar decepcionado»

Ahora seguiré llorando hasta que me atragante.

Y la tierra es luz para visitar, blanca como la nieve