Tuulenkosija - Cmx

Mielessäni seisoisinpa yksin törmän huipulla

Huutaisin ees niin kuin huutaa näkijätär kirousta

Tuulta taivaalta kun kutsuu painajaista riepottamaan pois

Vaan kirjani on väsyneet ja näyt täynnä olioita

Jotka ei oo niskojansa nöyrryttäneet maailmalla

Ne minut tahtoo vangita ja kantaa tyhjään ilmaan mukanaan

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa

Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa

Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Ne eivät muista että ihmisellä on vain elämänsä

Senkin ne tahtovat omistaa

Nyt on tullut aika tunnistaa ne kaikki kasvot

Jotka luuli unhoon painaneensa, arkipäivän savuverhon taa

Ei unet jätä meitä rauhaan, vaikka hylkäisimme ne

Lähden iltamyöhään, viimeinkin on aika

On jää niin mustaa yllä syvyyksien

Joiden tiedän tummaan hellyytensä helmaan

Sulkeneen niin monta pyhiinvaeltajaa

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa

Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa

Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Ne eivät muista että ihmisellä on vain elämänsä

Senkin ne tahtovat omistaa

En mi mente, estaría solo en la parte superior de una colisión

gritaría como un cobarde

Una brisa del cielo mientras invitas a una pesadilla a estafar

Pero mi libro está cansado y te ves lleno de objetos.

Quienes no han humillado sus cuellos en el mundo

Quieren capturarme y llevarme al aire vacío con ellos

Camino, aunque no me muevo, la profundidad me calma

Hasta las preguntas gritan su canto coral

Camino, aunque no me muevo, la profundidad me calma

Hasta las preguntas gritan su canto coral

No recuerdan que una persona solo tiene una vida

Ellos también quieren poseerlo.

Ahora es el momento de reconocer todas esas caras.

¿Quién pensó que lo habían olvidado, detrás de una cortina de humo todos los días

Ningún sueño nos dejará en paz aunque los rechacemos

Me voy tarde en la noche, finalmente es hora

Hay hielo tan negro sobre las profundidades

De quien yo se el oscuro cariño de la bastilla

Tras el cierre de tantos peregrinos

Camino, aunque no me muevo, la profundidad me calma

Hasta las preguntas gritan su canto coral

Camino, aunque no me muevo, la profundidad me calma

Hasta las preguntas gritan su canto coral

No recuerdan que una persona solo tiene una vida

Ellos también quieren poseerlo.