Sanansaattaja - Cmx

Mitäennen olin joskus, kerran, kautta aikojen,

läpi pettymysten metsäin sama, melkein ikuinen,

nyt on mennyt, laonnut ja tuuliin karistautunut,

puristunut tyhjiin, rauennut ja mennyt menojaan.

Lähemmäksi salaisuutta, lähemmäksi totuutta,

lähemmäksi maailmalta salattua sydäntä

luulin tekeväni matkaa avainnippu kädessäni,

väärät oli avaimet ja portti toisaalla.

Silti enpäosaa, enpätaida vieläluovuttaa,

etsiminen, kaipaus, saa ravinnoksi riittää.

Tuiskussa kun hiukkastuulten kantaa myrskylyhtyään

kerran kotvan tuntee vieraan läheisyyden sisällään.

Tasangolla, jollain, ajatuksin hedelmättömin,

pinnistelen rauniolla, vettäjos vain löytäisin,

hengen, jonka tiedän, luotan, yhäjossain elävän

kangastuksen, edes, jonka luokse turvaan paeta-

Ihoon oli kirjoitettu näkymätön raamattu,

lukea en osaa, enkätulkita sen merkintöjä.

Joku ehkäkulkenut on loppuun polun toivion,

risteyksiin ripotellut laulut, jotka totta on.

Lo que alguna vez fui una vez, una vez, a través de las edades,

por los bosques del desengaño lo mismo, casi eterno,

ahora se ha ido, se lo tragó el viento,

vacío, roto y fuera de su camino.

Más cerca del secreto, más cerca de la verdad,

más cerca de un corazón escondido del mundo

Pensé que estaba haciendo un viaje con un llavero en la mano,

los equivocados fueron las llaves y la puerta en otro lugar.

Aún así, no sé, no puedo rendirme,

buscando, anhelando, obtiene suficiente comida.

Una ráfaga de viento cuando los vientos de partículas llevan una linterna de tormenta

una vez que Kotvan siente la cercanía de un extraño dentro de él.

En una meseta, algunos, infructuosos en el pensamiento,

pellizco la ruina, si pudiera encontrarla,

el espíritu que conozco, confío y vivo

tejiendo, incluso a quien el fugitivo

Una biblia invisible estaba escrita en la piel,

No puedo leer, no interpreto sus entradas.

Alguien que haya pasado por el camino de la Esperanza,

canciones salpicadas en intersecciones que son verdaderas.