Punainen nro. 6 - Cmx

Verse I

Ei et lukenut väärin niitävähäisiäsanoja

jotka laitoin valkovatsallesi, kuiskin maahisen korvaasi

Ei et nähnyt väärin niitäkehystettyjäkuvia,

jotka piirsin sinisilmillesi, ahdoin enkelin suuhusi

Olisit väkeväkuin kesäja kuohuva koski,

olisit väkeväkun lehti joka putoaa

Ja alla takiaisten, sananjalkain, saniaisten,

laulu etsii tietävapauteen

Se kieli ensimmäinen, mielen äiti äärimmäinen,

laulu tahtoo viedävapauteen

Verse II

Olin niin palasina, niin rikki kuin voi olla

kun kaaduin vierellesi, vaadin maata maattavaa

Olin niin vaativainen, kuin vain pienimpänävoi olla,

kun imin verta verestäsi, varrestasi elämää

Olisit väsynyt kuin syksy hedelmistäraskas,

olisit väsynyt kuin kevätpuro juoksustaan

verso yo

No leíste mal esas palabras triviales.

que pongo sobre tu vientre;

No malinterpretaste esas fotos enmarcadas

que dibujé en tus ojos azules, que estaba en la boca del ángel

Serías como un verano y un rápido burbujeante,

serías la hoja de la multitud que cae

y debajo de la bardana, el escabel, los helechos,

la canción busca la libertad de conocimiento

Ese lenguaje primero, la madre de la mente extrema,

la canción quiere ser quitada

Verso II

Yo era tan frágil, tan roto como podía estar

cuando caí a tu lado, exigí que la tierra cayera

Yo era tan exigente como lo más pequeño que podía ser,

cuando saco sangre de tu sangre, tú cortas la vida

Estarías cansado como la fruta del otoño, pesado,

estarías cansado como un arroyo de primavera de correr