Luuhamara - Cmx

tuuli kulkee maita

kylmät sateet helmoissaan

katse (niinkuin vanhan miehen)

lakaisee maisemaa

ajatus onnesta

saalis nylkemätön

turhaan kouristelee

seinäkoukussa

kuin kehyksistään

irrotettu maalaus

tai kesken syntymäänsä

kuollut vapaus

ei riko aikaa virta

aavehiukkasten

sen tyhjäautius

hyväksyy

el viento viaja a las tierras

lluvias frías en su dobladillo

mirar (como un anciano)

barre el paisaje

la idea de la felicidad

atrapar sin pelar

en vano calambres

en un gancho de pared

que sus marcos

pintura separada

o mientras tanto

libertad muerta

no rompe el poder del tiempo

partículas fantasmas

su vacio

acepta