Lihan Syvyyksiin - Cmx

Pelko tanssii hymyn laidalla

iho luiden kaunistuksena

valkeassa pinnassasi suonet kuohuu, salamoi

valo pyhin sotajoukoin

hiipii ihmeen ääriviivaa

avaruuden kalvon alla kirkonkello huminoi

toinen tahtoo jatkuvuutta

toinen hetken kestävän

toinen ottaa vaatteet pois ja toinen riisuutuu

toinen kasvaa hellyydestä

toinen käärmevyyhden alla

hiillos kytee kumpaisenkin häpyluiden holvissa

Tässäkuoro laulaa ajasta

kun pyhäämaata vallattiin

tässäkuoro laulaa:

Ei se ennen ollut näin

oltiin vain ihmisiä

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina

syvyyksiin, ankeuteen

Hiki hioo kasvoluita

hampaat välkyy, huuto raikaa

vettyneilläohimoilla kaaret sädekehien

minätunnen pienuuteni

kannustavan julmuuteen

kannattelemana taakan rajattoman armottomuuden

Tässäkuoro laulaa ajasta

kun pyhäämaata hävittiin

tässäkuoro laulaa

ajasta

Pian loppu julma

kuten täälläsopii olettaa

nousee, voittaa jumaluuden, jota kokeiltiin

joka tahtoo rakkautta

mieli täynnäpelkkäävihaa

herääludelavitsalta

nyrkki kauhoo kylmäälihaa

Ei se ennen ollut näin

oltiin vain ihmisiä

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina

syvyyksiin, ankeuteen

El miedo baila al borde de una sonrisa

la piel como decoración para los huesos

en tu blanca tierra las venas burbujean, relámpago

luz en el ejercito santo

se desliza en el contorno del milagro

bajo la membrana del espacio la campana de la iglesia tarareaba

el otro quiere continuidad

otro momento duradero

uno se quita la ropa y el otro se quita

el otro nace del cariño

otro bajo la espiral de serpientes

las brasas se fuman en las bóvedas de ambos huesos púbicos

Aquí el coro canta sobre el tiempo

cuando la tierra santa fue conquistada

aquí canta el coro:

antes no era asi

solo habia gente

enterrado vivo a la miseria diaria

enterrado vivo a la miseria diaria

enterrado vivo a la miseria diaria

enterrado vivo

a lo profundo, a la depravación

El sudor muele los huesos de la cara

parpadeo de dientes, llanto fresco

con lujurias arqueadas arcos de radios

Siento mi pequeñez

fomentando la crueldad

apoyado por la carga de la crueldad ilimitada

Aquí el coro canta sobre el tiempo

cuando la tierra santa fue destruida

aquí canta el coro

tiempo

Pronto el final es cruel

como es de esperar aquí

se levanta, vence a la divinidad que fue probada

quien quiere amor

la mente está llena de ira

despertarse

el puño asusta al fiambre

antes no era asi

solo habia gente

enterrado vivo a la miseria diaria

enterrado vivo a la miseria diaria

enterrado vivo a la miseria diaria

enterrado vivo a la miseria diaria

enterrado vivo a la miseria diaria

enterrado vivo

a lo profundo, a la depravación