Eksopaleoklimatologi - Cmx

Tuuli jostain kaukaa

Alkaa tasangoilla taas

Vaeltaa liikuttaen

Kuumaa hiekkaa mukanaan

Tuuli jostain kaukaa

Alkaa tasangoilla taas

Vaeltaa liikuttaen

Kuumaa hiekkaa mukanaan

Alla vieraiden taivaiden

Alussa parvi lintujen

Kohoaa liekehtivin siivin

Kukaan ei niitä katsele

Arvele sävyjä piikivisulkien

Mittaa varjoja metaanijärvien

Sitten kun olen poissa

Vielä kannan mukanani sinulta saatua huivia

Vielä kannan mukanani monta vanhaa haavaa

Tietoa siitä, etten mitään vieläkään tiedä

Liikkeistä mielen ja hiekan ja tuulen

Ja aineen sydämen

Virta maan makaa kohti napaseutuja

Odotettavissa jäätä, pyörremyrskyjä

Vuosituhansia vanha lasikaupunki

Murenee ja hautaa alleen tekijänsä muistonkin

Rodun joka kauan sitten jätti kotinsa

Kohdatakseen kasvotuksen kuilun keskellä

Linnunradan ytimessä raivoavan jumalan

Jonka nimi tähtijonoin kirjoitettu on

En muista menneisyyttä

En kaipaa tulevaa

Janoan tätä hetkeä

Sen hehkua kauheaa

Kissa nimeltään Schrödinger

Elossa tavallaan, tavallaan ei

Tallenne viimeinen tämä ehkä

Pian aika on laatikko avata

Maailmat loppuvat aina niin

Varkain ja huomaamattomasti

Päättyvät aika ja avaruus

Vielä kannan mukanani sinulta saatua huivia

Vielä kannan mukanani monta vanhaa haavaa

Tietoa siitä etten mitään vieläkään tiedä

Liikkeistä mielen ja hiekan ja tuulen

Ja aineen sydämen

Oi suuri pyörre, kuilu aikakausien

Olet ajan syöjä, luoja ainevuoksien

Olet uhri, veitsi janoinen

Ja kiihko supernovan

Metaversumien laulu

Yllä sielun ikuisen

Viento de algún lugar lejano

Empezar en las llanuras de nuevo

caminata en movimiento

arena caliente contigo

Viento de algún lugar lejano

Empezar en las llanuras de nuevo

caminata en movimiento

arena caliente contigo

Debajo de los cielos alienígenas

Al principio una bandada de pájaros

Se levanta con alas llameantes

nadie los esta mirando

Adivina los tonos de los brackets de pedernal

Medir las sombras de los lagos de metano

Entonces cuando me haya ido

Todavía llevo la bufanda que recibí de ti

Todavía llevo muchas viejas heridas conmigo

Información que aún no sé nada

Los movimientos de la mente y la arena y el viento

Y el corazón de la materia

La corriente de la tierra se encuentra hacia las regiones polares.

Espere hielo, huracanes

Un antiguo pueblo de cristal milenario

Desmenuza y entierra la memoria de su autor

Una raza que hace mucho tiempo dejó su hogar

De cara a cara en medio del abismo

En el corazón de la Vía Láctea hay un dios furioso

cuyo nombre está escrito con asteriscos

no recuerdo el pasado

no echo de menos el futuro

tengo sed por un momento

Su brillo es horrible

El gato se llama Schrödinger.

Vivo de una manera, no de una manera

La grabación durará esto tal vez

Pronto es hora de abrir la caja.

Los mundos siempre terminan así.

Sigilosamente y discretamente

El tiempo y el espacio terminan

Todavía llevo la bufanda que recibí de ti

Todavía llevo muchas viejas heridas conmigo

De eso sigo sin saber nada

Los movimientos de la mente y la arena y el viento

Y el corazón de la materia

Oh, el gran vórtice, la brecha entre las edades

Eres el devorador del tiempo, el creador de la materia.

Eres una víctima, un cuchillo sediento

Y el fervor de la supernova

La canción de los metaversos

Por encima del alma para siempre