Ei Tästä Maailmasta - Cmx

Tie viettää kohti merta

Päällystämätön, kurainen

Pystysuora kalliolaiva seilaa

Mastot natisten

Jäykkään tuuleen, jäätyneeseen

Kivisilmä tähyää

Paha leijuu vetten yllä

Rakastelee itseään

Pieni piru muurin seinää vasten

Itkee itkuaan

Näkymätön aurinko on sammunut

Kai apeuttaan

Ei tästä maailmasta, rakkaani

Ei me olla tästä maailmasta

Kello seisoo paikoillaan

Hampaat rattaissa naristen

Rantaliejuun kuollut lintu

Siipi päätä suojaten

Odottaa ja odottaa

Hetken joskus vaihtuvan

Ja kivilaivan murenevan

Tuulen karjuntaan

Patsas puiston pimennossa

Katsoo tyhjää astiaa

Altaan jonka kerran rikkoi

Vihan paino vimmassaan

Ei tästä maailmasta, rakkaani

Ei me olla tästä maailmasta

«Dialektiikassa on pohjimmiltaan kyse

Siitä, että jokaisen lauseen voidaan katsoa

Sisältävän oman negaationsa.

Paradoksin

Luonteeseen puolestaan olennaisesti kuuluu

Että se pirullisella tavalla käy aivan

Ajattelematta järkeen

Itse istun muurin harjalla ainoassa

Mahdottomassa maailmassa, katson

Tähtien verkkaista grand prixiä

Tiedän putoavani tonennäköisyyksien kentän

Läpi ymmärtämättä paralleeliaksioomaa

Koskaan.»

El camino lleva hacia el mar

Sin recubrimiento, enredado

Un barco rocoso vertical navega

Nacimiento de mástiles

En un viento fuerte, congelado

El ojo de piedra está mirando

El mal se cierne sobre las aguas

se ama a sí mismo

Un maldito contra la pared de la pared

llorando llorando

El sol invisible se ha ido

Supongo que su apeutta

No de este mundo, querida.

no somos de este mundo

el reloj esta parado

Dientes arrastrándose en el cochecito

Un pájaro muerto en el barro de la playa.

Ala que protege la cabeza

esperando y esperando

Por un tiempo a veces cambiando

Y el barco de piedra se está desmoronando

El rugido del viento

Estatua en la oscuridad del parque.

Mirando un contenedor vacío

La piscina que una vez se rompió

El peso de la ira en su frenesí

No de este mundo, querida.

no somos de este mundo

“La dialéctica se trata básicamente de eso

Que cada oración se puede ver

Conteniendo su propia negación.

paradoxina

La naturaleza, a su vez, incluye esencialmente

Que funciona de una manera diabólica

sin sentido del pensamiento

Yo mismo me siento en la cresta de la pared en la suela

En un mundo imposible, miro

El tranquilo gran premio de las estrellas

Sé que estoy cayendo en el campo de las visiones tonales

Por no entender el axioma de las paralelas

Alguna vez."