Arkangeli - Cmx

Siinäunessa valvoin

ja minulla oli hopeinen haarniska

seisoin varjona vuorella,

auringon kirkkaus otsallani ja maa

oli uusi ja valmis.

Siinäunessa lensin

haukkana lumisten vuorien ylitse

sydän tulvillaan kipua

jota juuri hylätty tuntee ja maa

oli vanha ja hauras.

Kivihuoneen lattialla

istuu nuori Alexandra

keinuu hiljaa ees ja taas,

suojaa käsin lintuaan.

Minäsanoin heille:

«tulkaa myöhemmin jos ollenkaan».

Minäsanoin heille

mitäkohta tulee olemaan.

Siinäunessa itkin,

poltin maahan kaupungin

kuten minun käskettin,

kuten mittani määrääja maa

oli uusi ja valmis.

Siinäunessa heräsin

näin Luojani kasvoista kasvoihin.

Enkälaulanut enää,

en enäänostanut ääntäni ja maa

oli vanha ja hauras.

Suruhuoneen seinustalla

pölyttyvät kuvat nukkuu,

katsoo hiljaa uniaan,

muistamatta rakkaitaan

Hän herääpäivemmällä,

sukii käsin hiuksiaan.

hän herääpäivemmällä,

unohtamaan haamujaan.

En ese sueño observé

y yo tenia armadura de plata

Me paré en la sombra de la montaña,

el brillo del sol en mi frente y la tierra

estaba nuevo y listo.

En ese sueño volé

halcón sobre montañas nevadas

corazón inundado de dolor

que conoce el justo rechazado y la tierra

era viejo y frágil.

En el piso de una habitación de piedra

sentada joven alexandra

balanceándose tarde al frente y otra vez,

proteger a sus pájaros a mano.

Yo les dije:

«Ven más tarde si es que lo haces».

yo les dije

cuál será el punto.

Lloré en ese sueño,

quemador en el suelo en la ciudad

como ordené

como la medida de mi tierra

estaba nuevo y listo.

me desperté en ese sueño

Vi a mi Creador cara a cara.

Y ya no canté más,

ya no compre mi voz y mi tierra

era viejo y frágil.

En la pared de la sala de luto

fotos polvorientas durmiendo,

mira en silencio sus sueños,

sin recordar a los seres queridos

Él despierta el día,

le chupa el pelo con la mano.

se despierta el dia

para olvidar sus fantasmas.