Katulyhdyt - Berit

Kenellä vain on kadut kotinaan,

ei sieltä lähteä voi milloinkaan

On valo kaikille vain varjo toisille

jos tullut laidalta on maailmaan

ja lyhdyt himmeän luo valon hämärärän

kun sade syksyinen lyö asvalttiin.

Kun olin lapsi niin mä kaipasin

iloisiin lämpöisiin mä leikkeihin

vaan koskaan päässyyt en,

pian unhoitin pois sen

jäin kiinni laitaman vain katuihin

ja lyhdyt himmän luo valon hämärän

kun sade syksyinen lyö asvalttiin.

Kadulla kulkeissain mä sinut näin,

vaan tuskin katsoit sä ees minuun päin

sä tulit muuvalta kaduilta kirkkailta,

kun lähdit pois niin minä varjoon jäin

ja lyhdyt himmeän luo valon hämärän

kun sade syksyinen lyö asvalttiin.

Kun joskus varkain käyn mä keskustaan

mä portin varjosta jään katsomaan

kun pois sä riennät vain, ohitsein kiiruhtain

et toisten nähden mua sä tunnekkaan,

ja lyhdyt himmeän luo valon hämärän

kun sade syksyinen lyö asvalttiin.

Kun katu vanha niin myös talot sen,

hiljalleen ränsistyy pois lahoten,

niin kera vuosien mä myöskin vanhenen

vaan katu jää kun pois mä erkanen

ja lyhdyt himmeän luo valon hämärän

kun sade syksyinen lyö asvalttiin.

Cualquiera que tenga las calles como su hogar,

no puedo salir de allí en ningún momento

Hay una luz para todos pero una sombra para otros

si vino del borde es para el mundo

y te desvaneces en la penumbra del crepúsculo de la luz

cuando la lluvia de otoño golpea el asfalto.

Cuando era niño, lo extrañaba

para juegos alegres y cálidos

pero nunca lo logré,

pronto lo olvidé

Me atraparon pasando el rato en las calles

y te vuelves a la penumbra de la penumbra de la luz

cuando la lluvia de otoño golpea el asfalto.

Te vi caminando por la calle,

pero apenas me miraste

viniste de otras calles brillante,

cuando te fuiste me quede en las sombras

y te irás de tenue a tenue luz

cuando la lluvia de otoño golpea el asfalto.

Cuando a veces voy en secreto al centro

Miraré desde la sombra de la puerta

cuando simplemente huyes, pasando deprisa

no me conoces en comparación con los demás,

y te irás de tenue a tenue luz

cuando la lluvia de otoño golpea el asfalto.

Cuando la calle es vieja, también lo son las casas,

pudriéndose lentamente,

así que con los años también me estoy haciendo mayor

pero la calle queda cuando yo me voy

y te irás de tenue a tenue luz

cuando la lluvia de otoño golpea el asfalto.