Yhtä vaille kaksi - BEHM

En oikein osaa olla täälläkään

Ei mitään sopivaa oo päälläkään

Mitä muuta tekisin, ketä suutelisin

Tuijottelisinko kotonani seinään

Tv putosi niin uutisia ei nää

Ne huomaa dekadentin taiteilijan

Se juhlii onnensa hukkaan

Piilotan introvertin, vaiheilijan

Laitan hatun kun en koskaan kampaa tukkaa

Lähden kotiin mut jos uni ei tuukkaan

On kello kahta vaille yksi

Taas tää kääntyi selittelyksi

Ja meitä yhtä vaille kaksi

Ajatus tää jää lukemattomaksi

Mä en tiedä vielä mitä multa puuttuu

En saanut viihdyttäjää, rakastajaa

Se alkoi vähän liikaa rakastamaan

Kun alkaa paljon tuntemaan

Niin se saattaa satuttaa

Enkä haluu enää yhtään osumaa

Silti odotan sua, kuinka osuvaa

Olisitko kuin ei kukaan muu

Et samaan lauseeseen vois asettuu

Kanssa niiden ihmisten

Joita nyt jo välttelen

Oisit odotuksenen arvoinen

Ja susta tarpeeksi mä saisi en

On kello kahta vaille yksi

Taas tää kääntyi selittelyksi

Ja meitä yhtä vaille kaksi

Ajatus tää jää lukemattomaksi

Mä en tiedä kuka viereltäni puuttuu

Lähden kävelylle aurinkoon

Uskon moneen mutten taida uskoo kohtaloon

Vielä vuosienkin päässä nään

Saman naisen joka etsiikin vain itseään

Mut ei koskaan avaa silmiään

Realmente no puedo estar aquí tampoco

Nada adecuado tampoco

que mas le haria a quien besaria

¿Me quedaría mirando la pared de mi casa?

Se cayó la tele por lo que no se ven noticias

Se darán cuenta del artista decadente

Celebra su derroche

Estoy escondiendo el introvertido, el phaser

Me pongo el sombrero cuando nunca me peino

Iré a casa pero si no duermo

son las dos menos una

Una vez más, esto se convirtió en una explicación.

Y no somos dos

La idea aquí sigue siendo innumerable.

no sé lo que falta todavía

No conseguí un animador, un amante

Empezó a enamorarse un poco demasiado

Cuando empiezas a sentir mucho

eso podría doler

Y no quiero más golpes

Aún así, espero con ansias cuán apto

¿Te gustaría que nadie más

No puedes conformarte con la misma frase

con esa gente

ya estoy evitando

Valdría la pena la espera

Y no tengo suficiente

son las dos menos una

Una vez más, esto se convirtió en una explicación.

Y no somos dos

La idea aquí sigue siendo innumerable.

No se quien falta a mi lado

voy a dar un paseo al sol

Yo creo en muchos pero no creo en el destino

Todavía años de distancia

La misma mujer que solo se busca a sí misma.

Pero él nunca abre los ojos.