Eilisen aurinko - Aurora

Ne teki mulle väärin niin.

Niin niin väärin niin, mut mä en kanna kaunaa enää.

Mä katon tulevaisuuteen ihan sama mitä tänään teen.

Eilisen aurinko laskenut on länteen

Raskaita aikoi, sitkeitä traumoi

missä meikäläinen katkerasti kauhoi

uppos pinnan alle

takas ylös henkee haukkoi

ja nousi mietintä taukoi

paljon solmuja ne aukoi

ja mä ymmärsin teot kulkee keraseurauksin

pahantekijäkin muuttua voi katumus iskee ja sisin salamoi.

Ne teki mulle väärin niin

niin niin väärin niin

mut mä en kanna kaunaa enää.

ne teki mulle väärin niin.

niin niin väärin niin

mut mä en kanna kaunaa enää

mä katon tulevaisuuteen ihan sama mitä tänään teen

eilisen aurinko laskenut on länteen

Ne jotka pomotti

kulman takana odotti,

koville se otti, itsetuntoni hajotti

mietin voisinko mä heitä unohtaa

ei ollu paikkaa jonne taakan pudottaa,

raivokohtauksii sekä vallan käyttöö

sateli syytöksii

usein ilman näyttöö

mä en osannu kyseenalaistaa

mut pimeäkin valkenee ku valaistaan

Ne teki mulle väärin niin

niin niin väärin niin

mut mä en kanna kaunaa enää.

ne teki mulle väärin niin.

niin niin väärin niin

mut mä en kanna kaunaa enää

mä katon tulevaisuuteen ihan sama mitä tänään teen

eilisen aurinko laskenut on länteen

Mut mä en kanna kaunaa enää

Mut mä en kanna kaunaa enää

Me hicieron mal así.

Así que tan mal, pero ya no llevo rencor.

Mi techo para el futuro es exactamente el mismo que estoy haciendo hoy.

El sol de ayer se ha puesto en el oeste

Pesado planeado, tenaz traumatizado

donde Meikäläinen estaba terriblemente aterrorizado

hundiéndose bajo la superficie

el respaldo respira ladrando

y rosa pensando pensamiento

muchos nudos abrieron

y entendí las hazañas para pasar

incluso el malhechor puede cambiar, el arrepentimiento golpea y el relámpago golpea.

Me maltrataron así

tan mal tan

pero ya no lo odio.

me maltrataron así.

tan mal tan

pero ya no lo odio

mi techo para el futuro es exactamente lo que hago hoy

el sol de ayer se ha puesto por el oeste

Los que mandaban

a la vuelta de la esquina esperó

A lo duro que costó, mi autoestima se derrumbó

Me preguntaba si podría olvidarlos.

no había lugar para dejar caer la carga,

arrebatos de ira y el ejercicio del poder

llovieron acusaciones

a menudo sin una pantalla

no puedo cuestionarlo

pero hasta la oscuridad se ilumina

Me maltrataron así

tan mal tan

pero ya no lo odio.

me maltrataron así.

tan mal tan

pero ya no lo odio

mi techo para el futuro es exactamente lo que hago hoy

el sol de ayer se ha puesto por el oeste

Pero ya no llevo rencor

Pero ya no llevo rencor