Kirous - Apulanta

Lääkitsen itseni rukouksin

Mutta otan niitä lääkkeeksi vain

Ovat myrkkyni jotain aivan muuta

Mua vahvempaa

Kuolleiden lehtien tuoksu on koti sydämen

Outo rakkaus hiipuvaan lämpöön

On rakentanut

Muodon antanut

Kirous kulkee rataa

Joka muodoltaan tunnistetaan

Ei mitenkään voi pysäyttää

Aistittu täydellisyys

Kaikupohjaltaan kuin ihmisyys

Valossa haalistuu pois

Sen kirous on sama kuin mun

Pelkään onnellisuutta

Sillä tunnen sen vastakohdan

Päivää on seurattava illan

Ei voi muuttaa

Kirouksella on kasvot

Jotka ihmistä muistuttaa

Sen äänessä asuu lupaus

Se valehtelee myös itselleen

Kirous kulkee rataa

Joka muodoltaan tunnistetaan

Ei mitenkään voi pysäyttää

Aistittu täydellisyys

Kaikupohjaltaan kuin ihmisyys

Valossa haalistuu pois

Sen kirous on sama kuin mun

Puolet minusta liekkeihin tuijottaa

Ne värini toistavat tanssissaan

Puolet rakastaa mustaa veden pintaa

Ja mitä se syvyyteen piilottaa

Puolet jäi vangiksi illuusioon

Joka itsestään rakensi uskonnon

Puolet iskee rystyset kallioon

Tunteakseen todellisen

Kirous kulkee rataa

Joka muodoltaan tunnistetaan

Ei mitenkään voi pysäyttää

Aistittu täydellisyys

Kaikupohjaltaan kuin ihmisyys

Valossa haalistuu pois

Sen kirous on sama kuin mun

Me curo a mí mismo a través de la oración

Pero solo los tomo como medicina.

Mis venenos son algo completamente diferente

Más fuerte que cualquier otra cosa

El olor de las hojas muertas es el hogar del corazón.

Extraño amor por el calor que se desvanece

ha construido

Formado por

La maldición sigue su curso

Cualquier forma que se reconozca

No hay manera de parar

perfección percibida

Resonó como la humanidad

La luz se desvanece

Su maldición es la misma que la mía.

tengo miedo de la felicidad

Porque siento lo contrario

El día debe ser seguido por la tarde.

no puedo cambiar

La maldición tiene cara.

que recuerda a la gente

Hay una promesa en su voz.

También se miente a sí mismo.

La maldición sigue su curso

Cualquier forma que se reconozca

No hay manera de parar

perfección percibida

Resonó como la humanidad

La luz se desvanece

Su maldición es la misma que la mía.

La mitad de mí mira fijamente las llamas

repiten mi color en su baile

La mitad ama la superficie negra del agua.

Y lo que esconde en las profundidades

La mitad fueron capturados en la ilusión

¿Quién construyó la religión por su cuenta?

La mitad de los nudillos golpean la roca.

para sentirse real

La maldición sigue su curso

Cualquier forma que se reconozca

No hay manera de parar

perfección percibida

Resonó como la humanidad

La luz se desvanece

Su maldición es la misma que la mía.