Tähtiotsa - Antti Tuisku

Hän on pieni, aina peloissaan mut kasvot niin ei kerrokkaan

Yksin paiskattuna maailmaan johon ei tahdo kuullukkaan

Varman näköiset on askeleet

mut jos kysyisit minne meet

vastaa että kunhan eteenpäin johonkin poispäin itsestäin

Hän tästä selviytyy kun sieluaan ei myy

Sydäntään hän ei anna kellekkään

Pilven varjot vain saattaa valon lasta kun kulkee, yksinäinen

laaksossaan ja luulee pimeäänsä aina jää tähtiotsa

eikä nää itse valon kirkkaimman hän kantaa

Aikaisin jo väsyi väistämään

ei luota mut ei syytäkkään

Liian paljon yli käveltiin

ja unohti miten noustiin

Hän tästä selviytyy kun sieluaan ei myy

Sydäntään kun ei anna kellekkään

Hän kyllä selviytyy kun sieluaan ei myy

Sisintään hän ei näytä kellekkään

Pilven varjot vain saattaa valon lasta kun kulkee yksinäinen

laaksossaan ja luulee pimeäänsä aina jää tähtiotsa

eikä nää itse valon kirkkaimman hän kantaa

Pilven varjot vain saattaa valon lasta kun kulkee yksinäinen

laaksossaan ja luulee pimeäänsä aina jää tähtiotsa

eikä nää itse valon kirkkaimman hän kantaa

Es pequeño, siempre asustado, pero su rostro no es narrativo.

Arrojado solo a un mundo que no quieres escuchar

Mirando seguro son pasos

pero si me preguntaras donde encontrarnos

corresponde a eso siempre y cuando adelante a algo alejado de sí mismo

Él hace frente a esto cuando no vende su alma.

No le dará su corazón a nadie.

Las sombras de la nube solo traen luz al niño a su paso, solitario

en su valle y piensa que su oscuridad siempre permanece en su cabeza de estrella

y no ve lo más brillante de la luz misma que lleva

Temprano ya cansado de esquivar

no confíes pero no culpes

Se pisoteó demasiado

y olvidé cómo levantarme

Él hace frente a esto cuando no vende su alma.

A mi corazón al no dar a nadie

Sobrevivirá cuando no venda su alma.

Por dentro no se parece a nadie

Las sombras de la nube solo traen luz al niño cuando pasa solo

en su valle y piensa que su oscuridad siempre permanece en su cabeza de estrella

y no ve lo más brillante de la luz misma que lleva

Las sombras de la nube solo traen luz al niño cuando pasa solo

en su valle y piensa que su oscuridad siempre permanece en su cabeza de estrella

y no ve lo más brillante de la luz misma que lleva