Kaivopuiston jää [Vain elämää kausi 10] - Antti Tuisku, Lauri Schreck

Joo, sinä vuonna joulu muistutti juhannusta

Sama sää, sama kostea tuuli

Maa yhtä musta

Ja sun silmissä oli sama katse

Jonkun etääntyneen

Pois musta kääntyneen

Sinä vuonna joulu muistutti juhannusta

Mä en luopuisi ikinä

Mut aina ei kysytä

Niin kuin ei Kaivopuiston jää

Et kanna enää minua

Niin kuin ei napapiirin sää

En kiinnosta sinua

Joo niin mä teen

Minkä voin

Huudan ja kapinoin

Mut niin kuin ei

Talvet oo entisellään

Sä et rakasta minua enää

Sä et rakasta minua enää

Mun yöpöydäl on pölyä

Ja kirje sulle ja melatoniini

Mä otin ensin yhden

Sitten kakskyt joo

Mä jäin niihin kiinni

Mä en tiedä miksi kaikki muuttuu

Aina silloin

Kun oon just ruvennu tottumaan

Mun yöpöydällä on kirje sulle ja melatoniini

Mä en luopuisi ikinä

Mut aina ei kysytä

Niin kuin ei Kaivopuiston jää

Et kanna enää minua

Niin kuin ei napapiirin sää

En kiinnosta sinua

Joo niin mä teen

Minkä voin

Huudan ja kapinoin

Mut niin kuin ei

Talvet oo entisellään

Sä et rakasta minua enää

Sä et rakasta minua enää

Niin kuin ei Kaivopuiston jää

Et kanna enää minua

Niin kuin ei napapiirin sää

En kiinnosta sinua

Joo niin mä teen

Minkä voin

Huudan ja kapinoin

Mut niin kuin ei

Talvet oo entisellään

Sä et rakasta minua enää

Sä et rakasta minua enää

Sí, ese año la Navidad fue como el solsticio de verano

Mismo clima, mismo viento húmedo

El suelo es igualmente negro.

Y había la misma mirada en sus ojos

alguien distante

Apagado negro convertido

Ese año, la Navidad fue como el solsticio de verano.

nunca me rendiría

Pero no siempre preguntas

Como si no quedara Kaivopuisto

ya no me llevas

Como ningún clima ártico

no me importas

Sí, eso es lo que hago

Que puedo hacer

lloro y me rebelo

pero como no

Inviernos oo como antes

ya no me amas

ya no me amas

Mi mesita de noche está polvorienta.

Y una carta para ti y la melatonina

tomé uno primero

Entonces ustedes dos sí

me quedé atrapado en ellos

No sé por qué todo cambia

siempre entonces

Cuando me estoy acostumbrando

Hay una carta en tu mesita de noche y melatonina

nunca me rendiría

Pero no siempre preguntas

Como si no quedara Kaivopuisto

ya no me llevas

Como ningún clima ártico

no me importas

Sí, eso es lo que hago

Que puedo hacer

lloro y me rebelo

pero como no

Inviernos oo como antes

ya no me amas

ya no me amas

Como si no quedara Kaivopuisto

ya no me llevas

Como ningún clima ártico

no me importas

Sí, eso es lo que hago

Que puedo hacer

lloro y me rebelo

pero como no

Inviernos oo como antes

ya no me amas

ya no me amas