Lähtemässä - Antti Tuisku

Seisot siinäovellani, matkalaukut käsissä

mut et ole jäämässävaan hyvästelemässä

kyyneleet polttaa sydämessä

sut haluan säästääniiltä

silläoonhan aina ollut sulle vahva

ei kasvos osaa pettää

hymyssäsi kyyneleitänään

ei niitätarvii selittää

en vaadi sulta enäämitään

Jos en olisi jäänyt sateeseen,

jos et olisi juossut mun viereen

ei oltaisi tässä

etkäsinälähtemässä

ei oltaisi jääty kii suudelmiin

ei oltaisi rakastettu niin

oltaisi jääty hyvin kai

yksinäisiin unelmiin

Surasaaressa kuljettiin

ja oravia ruokittiin

ja teetäjuotiin mun pihani omenapuiden alla

yölläkorttia pelattiin

ja fosforitähtiäkatseltiin

kun yksi niistälensi alas, toiveet toivottiin

voi ennustukset pettää

pisaroihin kasvot häviää

silti muisto kesästämme jää

ei multa vois sitäviedämikään

Jos en olisi jäänyt sateeseen,

jos et olisi juossut mun viereen

ei oltaisi tässä

etkäsinälähtemässä

ei oltaisi jääty kii suudelmiin

ei oltaisi rakastettu niin

oltaisi jääty hyvin kai

yksinäisiin unelmiin x2

Te paras junto a mi puerta, con tus maletas en tus manos

pero no me dices adios

las lágrimas arden en el corazón

pero quiero guardar el sonido

porque siempre ha sido fuerte para ti

ninguna cara puede engañar

en tus lágrimas con una sonrisa

no hay necesidad de explicarlos

ya no te exijo nada

Si no hubiera estado bajo la lluvia,

si no hubieras corrido a mi lado

no estaría aquí

no dejar

no se congelaría en besos kii

no sería tan amado

se habría congelado bien, supongo

a los sueños solitarios

Surasaari fue transportado

y las ardillas fueron alimentadas

y bebí té bajo los manzanos en mi jardín

en la noche se jugaba la carta

y se observó estrella de fósforo

cuando uno de ellos voló hacia abajo, se esperaban deseos

puede traicionar las predicciones

las gotas en la cara desaparecen

aún queda el recuerdo de nuestro verano

ningún molde podría hacer eso

Si no hubiera estado bajo la lluvia,

si no hubieras corrido a mi lado

no estaría aquí

no dejar

no se congelaría en besos kii

no sería tan amado

se habría congelado bien, supongo

a sueños solitarios x2