Atlantti - Antti Tuisku

Pitäisikö jäädä ja samalla lähteä

Myydä asunto ja matkat kävellä

Kun maisemat tänään muistuttaa eilistä

Ja kiire on aistina yksi viidestä

Katukuvasta voi ne ihmiset poimia

Kahdeksasta neljään, vie vahvankin voimia

Jos kaikki piirretään samoilla kaavoilla

Ja aamulla päivä näkyy jo kahtena

Vaikka päällä Atlantin

Tai poluilla pyhän tunturin

Jos etsin, löydänkö kodin?

Keitä kadulla tapaan iltaisin

Kuka vastaa, keneltä kysyisin?

Milloin perille pääsisin?

Minne teen kodin

Sieltä en tahtoisi en takaisin

Tahdon askeleistani jättää jälkiä

Enemmän ehtiä nauraa kuin itkeä

Ja sitoa yhteen niitä onnen nauhoja

Pidemmäksi kuin osiensa summa

Vaikka päällä Atlantin

Kiire saa aikaan levottomuuden

Joka kyseenalaistaa onnellisuuden

Voiko ympyrään vaihtaa määränpään uuden?

Debe quedarse y salir al mismo tiempo

Vender un piso y viajar andando

Cuando el paisaje de hoy recuerda al de ayer

Y la prisa es uno de los cinco sentidos

Esas personas pueden recogerlo de la escena de la calle.

De las ocho a las cuatro se necesita mucha fuerza

Si todo se dibuja con las mismas fórmulas

Y por la mañana el día ya se va asomando en dos

Aunque en el Atlántico

O en los caminos de la Caída Sagrada

Si busco, ¿puedo encontrar una casa?

Cocinar en la calle como en las tardes

¿Quién responde, a quién le preguntaría?

¿Cuándo llegaría allí?

¿Adónde voy a casa?

A partir de ahí, no quisiera volver.

quiero dejar huellas de mis pasos

Más tiempo para reír que para llorar

Y ata esos lazos de felicidad juntos

Más largo que la suma de sus partes

Aunque en el Atlántico

La prisa causa malestar

que cuestiona la felicidad

¿Puedo cambiar el destino del círculo a uno nuevo?