Milla - Anssi Kela

Miscellaneous

Milla

Mul on sängyssäni mies

sen olkaan tatuoitu on Jack Nicholson

Se makaa alasti ja nukkuu

ja mä mietin kuka helvetti tuo on

Ei ainakaan se sadun prinssi

se johon tulisesti rakastun

Joten nousen vähin äänin

porraskäytävässä pukeudun

Otan kahvilasta pöydän

selkä ulko-ovelle päin

Enkä todellakaan tunne

minkäänlaista ylpeyttä itsestäin

Mutsi soittaa kertoakseen

miten kiva ois jos joskus kävisin

Mut se veisais vain sen saman virren

se on kuultu monta kertaa ennenkin

Se menee näin:

CHORUS

Milla hei sun täytyy muuttuu

Sun elämältäs suunta puuttuu

Sä aina tarut tikkuun lyhimpään

Se ei johda mihinkään

Sä et oo mikään tyttö enää

Sun täytyis tehdä jotain järkevää

ja lapselliset leikkis lopettaa

Kahvilan seinällä on taulu

vanha valokuva mustavalkoinen

Rannalla tuulisella nainen

pitää hatustaan kiinni hymyillen

On upottanut varpaat hiekkaan

touhuja pienen pojan katselee

Poika löytänyt on simpukan kuoren

sitä vakavana kuuntelee

Puhelimen ääni mut vetää arkeen takaisin

Heli tahtoo tietää mihin

viime yönä oikein katosin

Ja minä vastaan vaikka tiedän

joutuvani pyörremyrskyn keskukseen

Sillä tiedän tasan tarkkaan

mitkä sanat Heli valitsee

Sanoo näin:

CHORUS x2

Misceláneas

Por lo cual

tengo un hombre en mi cama

su hombro tatuado es Jack Nicholson

yace desnudo y duerme

y me pregunto quien diablos es

Al menos no el príncipe del cuento de hadas.

de quien me enamore

Así me levanto menos

en el hueco de la escalera me visto

Tomaré una mesa del café.

de vuelta a la puerta principal

Y realmente no siento

cualquier orgullo en sí mismo

Mutsi llama para contar

que lindo seria si alguna vez fuera

Pero solo cantaría esa misma corriente

se ha escuchado muchas veces antes

Así es cómo:

CORO

Milla oye sol necesita cambiar

Al sol le falta una dirección en tu vida.

Siempre mantén los palos al mínimo.

No lleva a ninguna parte

ya no eres una chica

El Sol debería hacer algo sensato.

y el juego infantil se detiene

Hay una placa en la pared del café.

foto antigua en blanco y negro

En la playa con una mujer ventosa

aferrándose a su sombrero con una sonrisa

Ha sumergido los dedos de los pies en la arena

niño furioso mirando

El niño encontró una concha marina.

lo escucha serio

El sonido del teléfono te devuelve a la vida cotidiana.

heli quiere saber donde

Realmente desaparecí anoche

Y responderé aunque sepa

meterse en el centro de un huracán

Porque sé exactamente exactamente

qué palabras elige Heli

dice esto:

CORO x2