Kaivos - Anssi Kela

Kaivokseen laskeutuu hiljainen joukko

Valmiiksi väsyneitä miehiä haalareissaan

Olemme syntyneet mainareiksi

Seuraamme isiemme jälkiä kuiluihin

Kaivos on luonut koko paikkakunnan

Kirkossa rukoillaan kuparin puolesta

Valtatien risteys tarjoaa

Vasemman tai oikean

Toinen vie ulos maailmaan

Toinen alas kaivokseen

Me kaikki olemme niitä jotka eivät päässeet pois

Me kaikki olemme niitä jotka jäivät taakse

Ne jotka unohdettiin

Hiljainen joukko miehiä

Pimeyden lapsia jotka kuuluvat syvyyksiin

Pöly käy henkeen

On valtavan kuuma

Pieninkin virhe saattaa johtaa kuolemaan

Ja vaikka haaveissani teen jotain muuta

Tämä on totta

Täällä olen

Ja tänne jään

Äiti maa avaa sylinsä

Antaa meille elämän

Meillä on vain kaksi tietä

Kauas pois tai kaivokseen

Me kaikki olemme niitä jotka eivät päässeet pois

Me kaikki olemme niitä jotka jäivät taakse

Ne jotka unohdettiin

Hiljainen joukko miehiä

Maan alla

Me kaikki olemme niitä jotka eivät päässeet pois

Me kaikki olemme niitä jotka jäivät taakse

Ne jotka unohdettiin

Hiljainen joukko miehiä

Pimeyden lapsia jotka kuuluvat syvyyksiin

Una multitud tranquila aterriza en la mina.

Hombres confeccionados en sus monos

Nacemos pilares

Seguimos los pasos de nuestros padres hacia el abismo

La mina ha creado toda una localidad

La iglesia reza por el cobre

El cruce de carreteras ofrece

Izquierda o derecha

Otro te lleva al mundo

Otro hasta la mina

Somos todos los que no pudieron escapar

Somos todos los que quedan atrás

Los que fueron olvidados

Un grupo tranquilo de hombres.

Hijos de las tinieblas que caen en las profundidades

El polvo cobra vida

Es enorme

Hasta el más mínimo error puede ser fatal

Y aunque en mis sueños haga otra cosa

Esto es verdad

Aquí estoy

Y aquí me quedo

La Madre Tierra abre sus brazos

nos da vida

Solo tenemos dos formas

Lejos o a la mina

Somos todos los que no pudieron escapar

Somos todos los que quedan atrás

Los que fueron olvidados

Un grupo tranquilo de hombres.

Subterráneo

Somos todos los que no pudieron escapar

Somos todos los que quedan atrás

Los que fueron olvidados

Un grupo tranquilo de hombres.

Hijos de las tinieblas que caen en las profundidades