Ruusunen - Anna Puu

Ruususen laulla, prinssiä vailla

Unta mä elämästä nään

En tahtois nukkuu, vaan suudelmiin hukkuu

Ikiuneen ilman häntä jään

Heräsin tänään hellään suudelmaan

Useinhan minä suukkosia saan

Mutta tämä oli kuitenkin toista kuin muut

Veri kulki kuohuen ja virkosivat luut

Et koskaan arvaa kenet siinä näin!

Prinssini uljas hän seisoi edessäin

Sadan vuoden unen hän suuteli pois

Niin kuin niitä vuosia ollutkaan ei ois

Nukuitko hyvin?

Kysyi hymyillen

Satayksi vuotta ja liioittele en

Väsymyksen syitä hän ei kysellyt

Minä sanoin: prinssi, suutele mua nyt!

Et koskaan arvaa…

Minä voin olla vaikka tuhat vee

Mutta sittenkään sitä virhettä en tee

Etten mä heräis hellään suudelmaan

Jos vain sen rakkaalta prinssiltäni saan

Et koskaan arvaa…

Canción de la rosa, sin príncipe

sueño con la vida

No dormiría, sino que me ahogaría en besos.

estaré perdido sin el

Me desperté hoy con un suave beso.

A menudo recibo besos

Pero este era diferente a los demás.

La sangre se apresuró y los huesos se arrastraron

¡Nunca adivinas quién está así!

Mi príncipe valiente se paró frente a él

Cien años de sueño que besó

Como esos años no han sido

¿Dormiste bien?

preguntó con una sonrisa

Cien años y no exageres

No preguntó las razones del cansancio.

Dije, ¡Príncipe, bésame ahora!

Nunca adivinas...

Puedo ser mil aguas

Pero todavía no cometo ese error.

No me desperté con un beso suave.

Si tan solo pudiera obtenerlo de mi querido príncipe

Nunca adivinas...