Virvatulen laulu - Amberian Dawn

Kun taakse jääpäivä, hilijaa raskaatsi hengähdän.

Kaipuuni saa, leudot tuulet nuo

Kutsun vievät sun luo.

Illan tullen palajan, onneni mun täälläluonasi sun.

Sieluni pois halajaa, kanssasi lähteävoisin.

Tule, tule, tule luokseni!

Armahin oi,

Koht’saapuvi koi.

Tule, tule, tule luokseni!

Virvatulten loimu yllähiljaisuuden hetkyellä,

Ole siinävierelläni

Kunnes koittaa aamun koi

-päiväsaa.

Tyhjyyden taa ilman sua valossa vaellan.

Muistosi saa minut kaipaamaan

Yöhön varjojen taa.

Yöon aikaa armahin

-aamu luo kasteen hopeisen.

Soiden ylläleijailen, tartu nyt kätteni loistoon!

Tule, tule, tule luokseni!

Armahin oi,

Koht’saapuvi koi.

Tule, tule, tule luokseni!

Virvatulten loimu yllähiljaisuuden hetkyellä,

Ole siinävierelläni

Kunnes koittaa aamun koi

-päiväsaa.

Después del día de hielo, silenciosamente embarazada respiro.

Te extraño, vientos suaves de ellos

Te invito al sol.

Cuando llegue la noche, mi suerte estará aquí.

Mi alma desea, iría contigo.

¡Ven, ven, ven a mí!

Armahin oye,

Lugar de entrada de la polilla.

¡Ven, ven, ven a mí!

El resplandor de las llamas en el momento del silencio,

estar ahí para mí

Hasta el amanecer

día.

Camino en la luz sin vacío.

tu recuerdo me hace extrañar

Detrás de las sombras de la noche.

cariño de la noche

-mañana crea plata cubierta de rocío.

Me quedaré en los pantanos, ¡ahora toma el esplendor de mi mano!

¡Ven, ven, ven a mí!

Armahin oye,

Lugar de entrada de la polilla.

¡Ven, ven, ven a mí!

El resplandor de las llamas en el momento del silencio,

estar ahí para mí

Hasta el amanecer

día.