Valot - Agents, Jorma Kaariainen

Ilta saapuu hiljaa huoahtain

Valot syttyy taakse ikkunain

Ei jää pimeään

Muut kukaan yksinään

Valot pois yön varjot häivyttää

Vaan — en mä niitä sytytäkään, en

Luulen: tuskin niitä tarvitsen

Kun sinä niin olet valo kirkkahin

Sanoisin, liikaakin se valaisee

Kaikki tahtoo tietää, miksi jää

Asuntoni aivan pimeään

Varjot kietoutuu

Niihin tukehtuu

Mulle vaikka mitä tapahtuu

Vaan — ne ei tiedä että valo vois

Säikyttää tän aran tunteen pois

Siis kahdestaan päätettiin: ei milloinkaan

Valot käy meitä päin palamaan

La tarde llega tranquila con un suspiro

Las luces se encienden detrás de las ventanas.

No se quedará en la oscuridad

Otros nadie solo

Las luces apagan las sombras de la noche se desvanecen

Pero — ni siquiera los enciendo, no

Pienso: apenas los necesito

Cuando estás, eres la luz más brillante

Yo diría, demasiado ilumina

Todo el mundo quiere saber por qué se queda

Mi apartamento completamente oscuro

Las sombras se entrelazan

se asfixian

lo que sea que me pase

Pero, ellos no saben que la luz puede

Sacúdete este sentimiento tímido

Así que decidimos los dos: nunca

Las luces se encienden hacia nosotros