Ja mulle nauraa variksetkin - Zen Cafe

tyhjässä huoneessa olisin ainoa

pitkässä juoksussa väsyisin ennen puolta matkaa

synkässä metsässä en osaisi yöpyä

menisin suunniltaan enkä tahtoisi yötä jatkaa

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä

kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä

asemahallissa puhuisin ruotsia

ääntäisin heikosti

enkä vastauksia saisi

tiukassa hihnassa nykisin raivona

haukkuisin vieraita

ja se vieraat karkottaisi

auringonpaahteessa tuntisin huimausta

huutaisin armoa

mutta aurinko ois saita

puhelinlangoilla sanoisin huomenta

tirskuisin bussissa

mul ois myrkynvihree paita

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä

kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

itken silmät päästä, vyöry kyynel seuraa kyyneltä

olen kanveesissa, tipuin kolmannessa erässä

ja mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

itken silmät päästä, vyöry kyynel seuraa kyyneltä

olen kanveesissa, tipuin kolmannessa erässä

nyt on haavat niinkuin koski, sielu lyijyn väristä

sydän mustelmilla, risti kantajansa selässä

kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä

en una habitación vacía yo sería el único

a la larga me cansaría antes de la mitad

en el bosque lúgubre no podría pasar la noche

Iría en dirección y no querría continuar la noche

ahora la humanidad es el tipo más solitario en movimiento

del día noreste a sureste

Extraño a una mujer como si se ahogara en oxígeno

en el vestíbulo de la estación hablaría sueco

sonaría débil

y no obtendría ninguna respuesta

con una correa apretada masturbándose de rabia

los invitados más ladradores

y desterraría a los invitados

bajo el sol me sentiría mareado

clamaría por piedad

pero el sol no prendería

en los hilos telefónicos diría mañana

En el bus

tengo una camisa verde veneno

ahora la humanidad es el tipo más solitario en movimiento

del día noreste a sureste

Extraño a una mujer como si se ahogara en oxígeno

ahora la humanidad es el tipo más solitario en movimiento

Lloro con mis ojos alcanzando, una lágrima llorosa sigue con lágrimas

Estoy en el lienzo, cayendo en la tercera entrega

y se rie de mi tambien

yo tambien me rio de los cuervos

yo tambien me rio de los cuervos

yo tambien me rio de los cuervos

yo tambien me rio de los cuervos

yo tambien me rio de los cuervos

yo tambien me rio de los cuervos

yo tambien me rio de los cuervos

ahora la humanidad es el tipo más solitario en movimiento

del día noreste a sureste

ahora la humanidad es el tipo más solitario en movimiento

Lloro con mis ojos alcanzando, una lágrima llorosa sigue con lágrimas

Estoy en el lienzo, cayendo en la tercera entrega

ahora hay heridas por así decirlo, el alma del plomo de color

corazón magullado, una cruz en la espalda del portador

Extraño a una mujer como si se ahogara en oxígeno