Järvet jäihin jää - Ruoska

Ikivanha maa ikivaaroineen

Petollinen soineen ja rotkoineen

Korvessa maan peto omanaan pitää

Ei mitään

Kivisinä rantojen jyrkänteet

Syvyyteen järven on langenneet

Sylistään synkästä näkyviin jää

Ei mitään

Ei mitään

Ikuisuuden kestäneet on maan ja vetten häät

Ikuisuuden murtuneet on rantaan vaahtopäät

Kunnes tahdonvoima niiden raivon tyynnyttää

Kun myrsky laantuu järvet jäihin jää

Hioen särmäni uudelleen

Kohotat pintasi korkeuteen

Kauemmas kuin minun katseeni kantaa

Ei mitään

Sinä olet matkani määränpää

Sydämesi avoin kun pettää jää

Se pohjaansa turhaan kurottaa antaa

Ei mitään

Ei mitään

Ikuisuuden kestäneet on maan ja vetten häät

Ikuisuuden murtuneet on rantaan vaahtopäät

Kunnes tahdonvoima niiden raivon tyynnyttää

Kun myrsky laantuu järvet jäihin jää

Ikuisuuden kestäneet on maan ja vetten häät

Ikuisuuden murtuneet on rantaan vaahtopäät

Kunnes tahdonvoima niiden raivon tyynnyttää

Kun myrsky laantuu järvet jäihin jää

Tierra antigua con peligros eternos

Engañoso con sus pantanos y gargantas

En el oído, la bestia de la tierra guarda lo suyo.

Ninguna cosa

Acantilados rocosos en las orillas

Las profundidades del lago han caído

Sus brazos sombríos permanecen visibles

Ninguna cosa

Ninguna cosa

La boda de la tierra y el agua ha perdurado para siempre.

Siempre rotas están las cabezas de espuma de playa

Hasta que la fuerza de voluntad de su rabia disminuya

Cuando la tormenta amaina, los lagos permanecen en el hielo.

Re-moliendo mi borde

Elevas tu superficie a la altura

Más allá de lo que lleva mi mirada

Ninguna cosa

eres el destino de mi viaje

Tu corazón se abrirá cuando hagas trampa en el hielo

Se basa en vano para llegar a dar

Ninguna cosa

Ninguna cosa

La boda de la tierra y el agua ha perdurado para siempre.

Siempre rotas están las cabezas de espuma de playa

Hasta que la fuerza de voluntad de su rabia disminuya

Cuando la tormenta amaina, los lagos permanecen en el hielo.

La boda de la tierra y el agua ha perdurado para siempre.

Siempre rotas están las cabezas de espuma de playa

Hasta que la fuerza de voluntad de su rabia disminuya

Cuando la tormenta amaina, los lagos permanecen en el hielo.